— Kyllä ne pian kuivavat, virkkoi Cecil reippaasti.
— Ei kiitoksia, ottakaa te käärö ja muuttakaa vaatteita. Saatte viisi minuuttia aikaa.
Cecil totteli ja rupesi uteliaasti avaamaan kääröä: siinä oli naisen puku.
Mitä tehdä? Ei muuta kuin tyytyä. Hän muutti kiireesti ylleen puvun, se oli mukava ja lämmin ja niin väljä, että hän hyvin saattoi käyttää sitä. Märät vaatteet sitoi hän kääröön ja riensi sitte takaisin.
Grym oli odottanut kärsivällisesti. Nähdessään Cecilin, lensi hänen kasvoilleen leveä hymy.
Cecil tunsi punan nousevan poskilleen. Hämillään lausui hän nöyrän kiitoksen.
— Tuossa puvussa te olette hauskempi, sanoi kansleri, ottaen esiin leipää ja viiniä. — Nyt syödään ja juodaan! ja hän ojensi Cecilille pullon. — Te saatte alkaa, ottakaa syvä kulaus, sen neuvon teille annan.
Cecil otti muutamia kulauksia ja söi hyvällä ruokahalulla pehmeää leipää.
— Kiittäkää nyt minua.
— Sen teen, lausui Cecil ja ojensi hänelle ujosti kätensä. Grym suuteli sitä moneen kertaan.