— Nyt olemme kuitit! samassa huomasi hän käärön ja heitti sen kauvas luotaan. — Emme enään tarvitse sitä.
He ajoivat ravia. Grym ratsasti Cecilin rinnalla. Äkkiä kysyi hän eikö Cecilia hämmästyttänyt, että hän ilman saattojoukkoa oli lähtenyt linnasta.
Kyllä, sitä hän ei voinut kieltää.
— Se tapahtui teidän tähtenne. Cecil loi häneen kysyvän katseen.
— Oli tullut ilmi kuka Ingierd rouvan vieras oli ja tahdottiin ottaa kiinni hänet. Ainoa pelastuksenne oli pako ja sen saattoi välittää ainoastaan henkilö, joka teidän tähtenne tahtoi uskaltaa elämänsä.
— Herrani on palkitseva teidät…
— Hän, jonka madot aikoja sitte ovat syöneet.
— Mistä te sen tiedätte?
— Onhan se luonnollista; uskottomaksi hän ei ole voinut tulla, lisäsi hän säihkyvin silmin.
— Jumala on suojeleva minua!