— Eivät vielä, mutta Asbon Maunu piti heille sellaisen puheen, että jolleivät he rukoile anteeksi oikealta herraltaan ja kuninkaaltaan, niin kyllä sekä sotamiehet että vuoristolaiset ja rättvikinmiehet heidät niin nutistavat, ettei edes kissa eikä koira enään voi elää Ylätaalaissa.
— No vaikuttiko se?
Ylätaalalaiset kuuntelivat ja pyysivät kuninkaan miehiä hetkeksi väistymään, jotta he saisivat miettiä asiaa. Sitte he kirjoittivat kaksitoista valituspykälää, jotka päättivät lähettää kuninkaalle Upsalaan.
— Tehtiinkö se myöskin?
— Kyllä. Jeppe Hannunpoika ja Kopparbergin Eevertti läksivät niitä viemään.
— Onko tullut vastausta?
— On, näinä päivinä. Sanotaan että Kristina rouvalta niinikään on tullut taalainjunkkarille kirje, jota luetaan kaikissa pitäjissä ja seurakunnissa.
— Senpä minä mielelläni lukisin.
— Siihen ilmaantuu tilaisuus jo huomenna.
Peder Grym puhutteli sitte seudun talonpoikia ja huomasi, että he jo olivat melkoisesti kylmenneet. He odottivat vaan uteliaisuudella kuninkaan kirjoitusta ja seuraavana päivänä oli liki kaksituhatta miestä koolla kuulemassa sitä.