Talonpojat nauroivat.
— Vaikkei ihminen olekkaan oppinut, niin voi hänellä silti olla järkeä, huomautti joku.
— Oliko Eerikin juhlassa paljon väkeä? kysyi Eerikki Pietarinpoika
Rankhyttanista.
— Oli kyllä, ja kuningas puhui tästä taalalaisten kapinasta ja kysyi, oliko miehiin luottamista.
— Kai hän tarkoitti Alataalaita?
— Se kuului vastauksestakin, sillä miehet kirkuivat, jotta korviin koski, että kyllä he tahtovat pysyä kuninkaalle uskollisina, ja sitte valittiin kymmenen miestä, joista minäkin olen yksi, lähtemään tänne neuvomaan teitä, että luopuisitte pettureista ja varkaista, joihin te nyt luotatte.
Mutta silloin puhkesi meteli valloilleen.
— Hän ei ole mikään varas! huudettiin.
— Me tahdomme auttaa Sten Sturen poikaa!
— Hän ei ole Sten Sturen poika!