— Jos joku epäilee, lisäsi Maunu, — niin tässä on koskematon sinetti.
Mutta kukaan ei mennyt sitä katsomaan. Ei Peder Grymkään, johon isku sentään pahinten koski; hänkin jäi äänettömäksi, yksin aivot olivat kovassa työssä.
— Mitä taalainjunkkari nyt sanoo? kysyi häneltä likeisin mies.
— Tahdotteko kuulla?
— Se ei hänen asiaansa auttane.
— Hän sanoo, että Kristina rouva synnytti hänet ennen häitä, eikä sentähden uskalla tunnustaa häntä, virkkoi Grym julkealla äänellä.
Mutta se oli liikaa. Joukossa syntyi niin yleinen vastustus, että
Peder Grym huomasi parhaaksi lähteä tiehensä.
Mutta talonpojat jäivät neuvottelemaan.
Useat olivat valmiit luopumaan taalainjunkkarista ja menemään kuninkaan puolelle, mutta toiset toivoivat etuja ajan levottomuuksista ja pitivät vireillä kapinallista liekkiä.
Pitkien keskustelujen perästä päätettiin vihdoin esittää kuninkaalle vielä muutamia pykäliä ja ehtoja pysyväisen rauhan aikaansaamiseksi: