1) että taalainjunkkari vapaasti saisi jättää valtakunnan ja lähteä minne tahtoi:
2) että koko taalalaisten liittolaisuus hänen kanssaan olisi unohdettava ja annettava anteeksi;
3) ettei uutta uskoa ja luterilaista oppia tuotaisi Ruotsiin;
4) että vieraat tavat ja rikkileikatut ja kirjavat vaatteet, joita oli ruvennut ilmestymään kuninkaan hoviin, poistettaisiin;
5) että jokainen, joka perjantaina tai lauvantaina söi lihaa oli poltettava tai muulla lailla tapettava.
Mainittakoon tämän yhteydessä myöskin kuninkaan vastaus.
Ensimäiseen ja toiseen pykälään hän suostui; kolmanteen ja viidenteen vastasi hän, ettei heidän pitänyt huolehtia oppineista asioista, joita eivät he ymmärtäneet, hän kyllä hoitaa ne; mitä taas tuli neljänteen pykälään, niin selitti hän, ettei heidän asiansa ollut ruveta mestaroimaan hänen hoviaan, hänen täytyi elää ylimysten, keisarien ja kuninkaiden tavoin, "sillä emmehän me ruotsalaiset ole sikoja emmekä pukkeja enemmän kuin hekään".
Tähän saivat taalalaiset tyytyä ja jokainen läksi kotiinsa.
Pyhäksi kolminaisuudensunnuntaiksi 15 p. kesäkuuta 1527 oli kuningas julistanut valtiopäivät Vesteråsiin ja talonpojat lupasivat lähettää sinne valtuutettunsa.
19.