— Parasta olisi ollut etten olisi lähtenyt sinne.
— Jos minä jo tänä iltana lähden täältä, niin ei kukaan voi epäillä sinua.
— Sinun täytyy jäädä tänne pitemmäksi aikaa, kunnes veresi on jäähtynyt ja kostajasi tyyntyneet.
Iivar nauroi.
— Kas, asian laita oli tämä: minä läksin luostariin siitä syystä että olin joutunut miltei kodittomaksi. Taloa korjataan, sentähden päätin kerran panna täytäntöön uhkaukseni, tekemällä munkeille sellaisen kepposen etteivät he ikinä unohda Iivar Gryniä.
— Jäät nyt tänne kunnes rakennus on valmis.
— Elokuun alussa matkustan Hollantiin ostamaan lehmiä. Niiden avulla toivon saavani maksoon rakennuskulungit. Toivottavasti työt päättyvät siksi.
— Sitte kai menet naimisiin.
— Jos saan tytön jonka tahdon, vastasi Iivar, luoden rakastuneen katseen Doroteaan.
— Se ei lie mitään mahdotonta, vastasi Dorotea keikaillen.