Valtiohovimestari Ture Jönsinpoika nousi ja pyysi kuningasta kärsivällisyydellä kuuntelemaan heidän vastaustaan.
Kuningas nyökäytti päätään suostumisen merkiksi.
Silloin nousi Hans Brask; hänen voimakas äänensä kuului selvään koko salissa, kun hän hiukan kiihkeästi virkkoi:
— Meidän hengellisten herrojen täytyy tunnustaa, että meidän kaikkein pyhin isämme, Rooman paavi, kalliilla valalla on kieltänyt meitä suostumasta mihinkään muutoksiin opissa tai muissa hengellisissä asioissa.
Olemme kyllä velvolliset pysymään armolliselle herrallemme ja kuninkaallemmekin kuuliaisina ja uskollisina, mutta ainoastaan mikäli hänen tahtonsa ei sodi paavin meille antamia säädöksiä tai yleisen kirkonkokouksen päätöksiä vastaan. Kirkon omaisuudesta, sen kiinteimistöstä enempää kuin sen irtaimistostakaan, emme voi luopua, sillä paavi on käskenyt meitä hoitamaan sitä. Mutta pappien ja munkkien kesken vallitsevat väärinkäytökset ja säännöttömyydet poistettakoon sitävastoin kernaasti.
Tämän lausuttuaan istuutui hän ja kaikki hänen virkaveljensä loivat häneen kiitollisen katseen, sillä nyt he saattoivat olla varmat siitä, ettei kukaan koettaisi kumota hänen sanojaan.
Silloin kääntyi kuningas neuvoston ja ritariston puoleen ja kysyi, oliko tämä vastaus heidän mielestään oikea.
Neuvoston vanhimpana jäsenenä nousi taaskin Ture Jönsinpoika ja vastasi, että se hänen käsityksensä mukaan kyllä oli miltei oikea, vaikka yksityiskohtiin olisi saattanut tehdä muutamia lisäyksiä.
Nyt nousi Kustaa; hänen säihkyvät silmänsä kiertelivät pitkin huonetta ja jymisevällä äänellä hän virkkoi:
— Asiain näin ollen ei meitä enään haluta olla kuninkaananne. Toista vastausta me teiltä odotimme. Nyt ei meitä enään hämmästytä, että talonpojat osoittavat hulluutta ja tottelemattomuutta, vihaa ja kiusottelua, kun kuulemme että heillä on näin hyvät yllyttäjät. Jolleivät he saa sadetta, niin he syyttävät siitä meitä, samaten jolleivät saa päiväpaistetta. Jos nälkä, rutto tai muu paha heitä kohtaa, niin on se meidän syymme. Siinä kiitos kaikista huolista, mitä me kansan ja maan tähden saamme kantaa. Vaikka me teidän hyväksenne olemme tehneet työtä niin paljon kuin suinkin olemme jaksaneet sekä hengellisellä että maallisella alalla, niin emme kuitenkaan saa odottaa palkaksemme muuta kuin että te soisitte kirveen iskun kohtaavan päätämme, vaikka ei kukaan uskalla käydä kiinni varteen. Sellaista palkkaa emme me huoli enempää kuin tekään. Meidän pitää joka päivä tehdä enemmän työtä ja nähdä enemmän vaivaa kuin kenkään teistä, sekä koti- että ulkomaan asioissa, koska me kannamme teidän herranne ja kuninkaanne nimeä. Kuitenkin tahdotte te asettaa munkit ja papit ja kaikki paavin kätyrit meidän yläpuolellemme. Sanalla sanoen, te tahdotte tuomita ja mestaroida meitä, vaikka me olemme valittu teidän herraksenne ja kuninkaaksenne. Me emme usko että helvetin huonoinkaan henki tahtoisi olla siinä virassa, saatikka sitte joku ihminen. Tietäkää siis, että me kokonaan kieltäydymme olemasta kuninkaananne. Valitkaa ja kruunatkaa kenen hyväksi näette. Jos saisitte sellaisen, joka kaikissa suhteissa voi noudattaa tahtoanne, niin olisi se meille sangen mieluisaa! Kuitenkin täytyy teidän valmistautua rehellisesti maksamaan meille kiinteän perintömme sekä isän että äidin puolelta, ja kaiken sen, minkä omastamme olemme maksanut valtakunnan puolesta. Tämän tapahduttua lupaamme, että jätämme valtakunnan emmekä ikinä siihen palaa.