— Mitä teidän armonne tarkoittaa?
Kristina ei käsittänyt mikä oli pistänyt tuon äsken niin miettiväisen miehen päähän.
— Se olisi herjaus paavia, ainoaa autuaaksitekevää kirkkoa ja maan piispoja ja papistoa vastaan! Ettekö käsitä sitä?
— Voivathan he kumota hänen väitteensä.
— Joka ei asiaa epäile, se ei myöskään voi siitä väitellä. Meidän uskomme on liian pyhä joutuakseen yleisön tarkastuksen ja tuomion alaiseksi.
Mutta Kristina jatkoi naisellisella itsepintaisuudella:
— Kuningaspa ei taida luopua päätöksestään vaan tahtoo saattaa uuden opin keskustelun alaiseksi.
Hän katui miltei paikalla sanojaan. Piispan pää oli vaipunut alas ja kaksi suurta kyyneltä valui uurtuneille poskille. Hiljaa, melkein kuin itsekseen, hän lausui:
— Herran mahtava käsi varjelkoon pyhää kirkkoa ja seurakuntaa!
Hetken perästä hän nousi.