— No, sano pois, siihen kyllä ilolla suostun.
— Se koskee henkilöä, joka on ollut kapteenina kuninkaallisessa linnavartiastossa.
— Ja karannut?
— Niin.
— Kuuliaisuusrikos siis, eikä valtioa, vaan minua vastaan. Mitä puolustuksia hänellä on?
— Kiihkeä rakkaus.
— Se, se minua kohtaa kaikkialla, mutta minä itse en sitä koskaan… olenhan sentään!… hän sivalsi kädellä kasvojaan. — Ymmärrän, että intohimo johtaa rikokseen, jollei sitä ajoissa voiteta. Mikä hänen nimensä on?
— Olavi Tyste.
— Tyste… eikö hän… ja Vadstenan nunna… yhdessä karanneet?
Luultiin heidän hukkuneen.
— Tämä on sama mies.