— Mistä sinä sait hänet käsiisi?
— Tunsin hänet ennen… nyt häntä tuskin voi tuntea.
— Henkipatto tietysti? Missä hän on?
— Kätkettynä täällä linnassa!
— Rohkea teko, Juhana, sillä jos joku pappi olisi saanut hänet käsiinsä, niin hänet mieluummin olisi voinut pelastaa suden suusta… Meneppä paikalla ja nouda hänet tänne.
Juhana herra riensi pois ja palasi pian, seurassaan mies, joka oli kääritty munkin kaapuun.
Hän heitti sen yltään ja lankesi kuninkaan jalkojen juureen.
— Armoa, herra kuningas!
Kustaa katseli häntä. Hänen kasvonsa olivat nuoret, kaunispiirteiset, mutta niissä oli sellaisen kärsimyksen ja syvän kurjuuden leima, että hän hämmästyi.
— Mistä sinä tulet?