Nyt tuli piispa Braskin vuoro. Kun kuningas vaati häneltä Munkebodaa, jäi hän hämmästyneenä tuijottamaan eteensä eikä voinut kuin huokaella ja änköttää.

Tämä isku teki hänestä lopun. Häneen koski syvästi, kun hänen piti luopua linnasta, jossa hän vuosikymmeniä oli pitänyt hovia, ottaen vastaan sekä kuninkaita että valtionhoitajia. Uusi aika oli kasvanut häntä korkeammaksi, se painoi häntä maahan ja kuningas seisoi yhä hänen edessään, armottomasti vaatien hänen rakasta Munkebodaansa.

Ture Jönsinpoika, joka näki hänen tuskansa, pyysi kuningasta piispan ansioihin ja korkeaan ikään nähden suomaan hänelle Munkebodan hänen elinajakseen.

Mutta kuningas pysyi heltymättömänä. Sittehän muutkin voisivat tehdä saman pyynnön.

Hän vastasi järkähtämättömällä kiellolla ja vaati sitäpaitsi vakuutusta siitä, ettei piispa sanoilla eikä teoilla, salaa eikä julkisesti vehkeilisi kuningasta ja valtakuntaa vastaan. Kahdeksan valtakunnan neuvoksista meni takuuseen ja neljäkymmentä piispan hoviherroista, jotka olivat seuranneet häntä valtiopäiville, teki valan kuninkaalle.

Sitäpaitsi ei vanha Brask saanut lähteä Vesteråsista ennenkuin kuningas oli ottanut haltuunsa Munkebodan.

Kuningas matkusti Vesteråsista Tynnelsöhön, Vadstenaan, Strängnäsiin, Skaraan, Linköpingiin; joka hiippakunnassa määräsi hän miten paljon piispan piti luovuttaa kruunulle. Heidän etunsa eivät tulleet pieniksi, Vexiön piispa esimerkiksi sai pitää Vexiön kaupungin kaikkine tuloineen, sataa tanskalaista markkaa vastaan.

Luostarit otettiin nekin tarkastuksen alaisiksi; ne eivät kadonneet yhtäkkiä, vaan vähitellen. Useat munkit rupesivat papeiksi pitäjiin ja palasivat maalliseen elämään, suuri joukko nunnia jätti luostarielämän mennäkseen naimisiin, muutamat munkkien, muutamat nuoruutensa rakastettujen kanssa.

On laskettu, että niiden tiluksien luku, jotka tämän reduktionin kautta joutuivat pois kirkolta, nousee noin 20,000.

Kovimmin koski Vesteråsin resessi vanhaan piispaan. Seitsemäntoista vuotta oli hän miehen kädellä hallinnut hiippakuntaansa, joka, hänen siihen tullessa, oli ollut rappiotilassa. Hän tarkasti kirkot ja luostarit ja pani kaikki hyvään kuntoon. Tuomiokirkkonsa koristi hän kuparikatolla ja uusilla uruilla.