Mutta pappien kiihkeät kostonhuudot alkoivat taas kuulua ja johtajien kehoitukset saivat vihdoin taalalaiset uudestaan tarttumaan aseisiin.
Ne jotka olivat päässeet vuoren juurelle suojaan laukauksilta, rupesivat pystyttämään tikapuita sekä rynnäkkökatosten alla käyttämään muurinmurtajia.
Taas kaikuivat torvet ja villit sotahuudot.
Kiipeäminen alkoi, mutta päällekarkaajia heiteltiin kivillä ja kannoilla.
— Mummo ja eukko ottamaan vastaan Moran miehiä! huusi Olavi
Olavinpoika.
Silloin alkoivat tykit paukkua ja päällekarkaajista kaatui miltei puolet.
— Nyt luulen, että me tällä kertaa saamme päästää tyttömme rauhaan, sanoi johtaja.
Alhaalta kuului huutoja ja valituksia, sillä kuuma terva ja piki kärvensi useat kokonaan ja poltti melkein kaikkia.
— Soppa ei taida oikein maistua, huusi johtaja, — antakaa heille annos lisää!
— Noita saavat Tyttö ja Hienohelma ottaa vastaan lämpöisillä suuteloilla! huusi hän taaskin.