21.
KUSTAAN AIKALAISET.
Taalaista tulevat tiedot osoittivat, että nyt todenteolla oli ryhdyttävä asiaan.
Itsepintaiset taalalaiset eivät tahtoneet taipua ennenkuin tunsivat kovan kouran tarttuvan ohjaksiin.
He olivat viime aikoina saaneet olla osallisina monessa yrityksessä ja aina lausua sanansa, ja hauskempi oli johtaa maata ja kansaa kuin kylvää laihaan peltoon ja elää köyhänelämää.
Tosin sota toi myötänsä kärsimyksiä, paljonkin kärsimyksiä, mutta se toi samalla niin raikkaan elämän ja antoi niin paljon puheenainetta.
Kustaa Eerikinpoika saattoi kyllä olla hyvä mies, itse asiassa he hänestä pitivätkin, mutta munkit eivät häntä kärsineet; he kutsuivat häntä kerettiläiskuninkaaksi ja syyttivät häntä sellaisista asioista, että jos niissä puoleksikin oli perää, niin ei elämä enään ollut minkään arvoinen.
Tuleehan kirkon toki seisoa keskellä kylää ja tuleehan ihmisen toki noudattaa totuutta, vaikka täytyisikin asettua pappia, jopa itse kuningasta vastaan.
Eiväthän he voineet ruveta luulemaan, että heidän pappinsa valehtelivat. Sentähden kirjoittivat he joukon kysymyksiä ja vaativat kuningasta tilinteolle, mikä ei suinkaan ollut liiaksi vaadittu, sillä hehän kuitenkin olivat hänet kuninkaaksi tehneet, vaikkei hän nyt ollut siitä muka välittävinään.
Tietysti hän vastasikin heidän kysymyksiinsä, mutta siitä eivät he paljon hyötyneet, sillä he eivät oikein ymmärtäneet hänen vastauksiaan eivätkä häntä itseään.