Nainen lankesi polvilleen ja suuteli hänen kättään.
— Tässä raha.
— Pidä se, mutta älä enää toimita tuntemattomien asioita. Nyt tiedät miten käy.
Nainen sopersi muutamia sanoja ja horjui ovea kohti. Torkel seisoi liikkumattomana.
— Mene äitisi mukaan, käski lääniherra, — ja toimita hänelle vähän syömistä.
Molemmat läksivät.
— Minä en luota häneen! huudahti ritari.
— Minun mielestäni hän on antanut mainion todisteen uskollisuudestaan.
— Jollei hän ole viisaampi kuin miltä hän näyttää, väitti toinen.
— Hankkikaa luotettavampi, jos voitte.