— Tulenpa pitämään silmällä heitä molempia. Torkel pisti päänsä ovesta sisään.
— Armollinen herra! sanoi hän.
— Mitä sinä tahdot? ärjäisi Otto Krabbe.
— Kirjeen tuoja on lähtenyt Bandersiin päin; lähdenkö ajamaan häntä takaa?
Ritarit katsahtivat toisiinsa, sitä ei kumpikaan ollut tullut ajatelleeksi.
— Tee se! käski lääniherra.
— Ota kaksi miestä mukaasi! huusi junkkari hänen jälkeensä.
Lääniherra piti kirjettä kädessään; se oli aivan pieni ja ommeltu kiinni neulalla ja langalla.
— Annammeko hänen avata ja lukea sen läsnäollessamme? kysyi lääniherra.
— Kuninkaan antaman vallan nojalla vaadin että ensin luemme kirjeen ja sitte päätämme, onko se annettava vangille vai eikö.