— Ceciliako? Cecilia!
— Vaimoni, ethän ole unohtanut häntä?
— Missä Cecilia on? kysyi hän ikäänkuin unesta heräten, — nyt muistan, hän oli täällä.
— Yksinkö hän täältä läksi?
— Ei, ei… odotappa… hänen piti hakea sinua ja hän läksi Peder
Grymin kanssa.
— Hänen kanssaan! huudahti Tyste kauhistuen.
— Sitte en ole kuullut hänestä mitään.
Vaikealta tuntui Tystestä erota Richissasta, mutta ääretön levottomuus ajoi häntä Ruotsiin. Hän lausui siis kiireesti jäähyväiset ja läksi matkaan.
Nyt piti hänen siis ruveta etsimään henkipattoa. Löytääkö hän hänet?
Mutta palatkaamme Cecilian luo.