— Juhla muodostuu yhtä suuremmoiseksi kuin valmistukset, sanoi Ingiald. Hän antoi sitte kääpiölle ohjeita ja määräsi, mihin toimenpiteisiin oli ryhdyttävä.

— Voitte luottaa minuun, vastasi kääpiö, räpäytellen pieniä, viisaita silmiään. — Muistatteko kuinka minä siellä Tanskassa kerran narrasin Kallön herraa?

— Ja muistatko Kustaa Eerikinpoikaa?

— Häntä en ikinä unohda!

— Jos Jumala auttaa meitä tässä työssä, niin lupaan, että pian saat hänet nähdä ja häntä puhutella.

— Tietysti hän meitä auttaa sillä hänen asioitaanhan me paraikaa ajamme. Mutta tietysti työ käy helpommin, kun tietää minkä palkan saa. Hei vaan, saada puhutella kuningasta!

Ja Aatami hyppeli kuin orava.

— Kiirehdi, poika, tässä ei ole aikaa vitkastella!

— No, Jumalan haltuun sitte, ja tervetuloa perässä.

Kääpiö läksi kammertamaan eteenpäin. Taakka oli hänelle aika suuri, mutta hänen hyvä tahtonsa ja iloiset toiveensa sitä kevensivät ja varhain seuraavana aamuna, ennenkuin luostariveljet olivat heränneet, oli Aatami jo ehtinyt perille ja saanut kätköön vaaralliset tavarat, jotka hän oli tuonut mukaansa.