Nyt hän koetti olla kaikille avuksi. Kokilta pyysi hän lupaa saada työntää ruuan vangille.
— Se olisi niin kovin hauskaa! sanoi hän.
— Niin, jos sinä saisit hänet nähdä, mutta se on ankarasti kielletty. Peder Grym yksin käy joka päivä hänen luonansa, mutta hän kuuluu olevan niin perkeleen riivaama, ettei hänen kanssaan voi olla kuin pari minuuttia.
Aatami otti lautasen ja työnsi sen sisään luukusta, mutta pisti huomaamatta sen mukaan palasen tuohta, johon oli kirjoitettu: "ole hyvässä turvassa, tytär!"
Mutta samana päivänä, kun Peder Grymin tavallisuuden mukaan piti lähteä katsomaan eikö Cecilia jo ruvennut nöyrtymään, kävi joku kiinni hänen jalkoihinsa ja hän kaatui suinpäin maahan.
Hänen huutaessaan saapuivat veljet paikalle; hän kertoi silloin kuulleensa, että joku suhahti hänen ohitsensa ja käski ottamaan selvää, mikä se oli; mutta vaikka kuinka olisi etsitty niin ei löydetty mitään.
Aatami kysyi kyökkimestarilta, eikö se ehkä ollut noita piruja, jotka asuivat vangin sisällä; ehkä se oli ryöminyt ulos avaimenreiästä, estääkseen hurskasta Peder Gymiä pääsemästä koppiin.
Kyökkimestari loi häneen hämmästyneen katseen ja huomautti, ettei hän olisi luullut niin pienessä ruumiissa olevan niin paljon järkeä. Sitä asiaa piti kysyä johtajalta.
Peder Grym oli tahtonut lykätä lopullisen tuomion niin kauvas kuin suinkin; hän oli itse kuin riivattu ja kärsi kaikki ne tuskat, jotka hän olisi suonut uhrilleen. Mutta silloin saapui tieto, että kuningas tulee Svärdsjöhön ja nyt piti kiireesti ryhtyä toimeen.
Saadakseen helvetillisen juhlan täydelliseksi, täytyi Grymin toimittaa Cecilia tutkinnon ja tuomion alaiseksi. Ja jo seuraavalla kertaa käydessään kopissa, ilmoitti Grym hänelle, että tutkinto on huomenna suuressa tuomiosalissa.