Hän odotti, että Cecilia lankeisi hänen jalkainsa juureen ja rukoilisi armoa, mutta hän käänsi hänelle selkänsä eikä vastannut mitään, kun Grym kertoi, että hän itse saapuu häntä noutamaan.
Luostarin itäisessä kyljessä oli iso, korkea torni. Huonetta, joka täytti miltei koko tornin, käyttivät fransiskaanit tuomiosalina; siellä tutkittiin kaikki salaiset asiat ja kaikki luostarin paperit säilytettiin siellä pienessä lippaassa, joka rautavitjoilla oli kiinni pöydässä. Pienet goottilaiset ikkunat olivat peitetyt puuluukuilla, jottei päivänvalo pääsisi sisään; seiniä verhosi musta verka ja siellä täällä riippui pyhien kuvia, krusifikseja y.m.s.
Keskellä lattiaa seisoi pitkä, mustalla veralla peitetty pöytä, jonka ympärillä oli tuolia.
Useimmiten käytettiin tätä huonetta juominkeihin ja hurjiin kesteihin; sen alla oli kellari, johon päästiin suuresta salista, kapeita kiertoportaita myöten ja jossa luostarin kalleimmat viinit ja herkut säilytettiin.
Tänään oli suureen huoneeseen sytytetty kolme lamppua. Niiden kalpeassa valossa näkyi pöytä ja sen päällä pääkallo sekä kidutuskoneita ja pyövelien tarpeita.
Juhlallisen näköisinä, kädet ristissä ja äänettömin askelin astuivat valitut tuomarit huoneeseen ja istuutuivat.
Peder Grym kysyi heiltä nöyrästi, voiko syyllinen jo tulla sisään, ja saatuaan myöntävän vastauksen, meni hän häntä noutamaan pyöveliensä eteen.
Tuomarit kuiskailivat toisilleen, että huoneessa on liian pimeä; ei saata selvästi eroittaa syytetyn piirteitä, ja se kuuluisi sentään asiaan.
Kun Peder Grym astui Cecilian koppiin, tapasi hän hänet pystyssä päin seisomassa keskellä lattiaa. Hän oli nähtävästi odottanut häntä.
Musta huntu peitti hänen kasvonsa.