Samassa tuli muuan talonpoika häntä puhuttelemaan ja kertoi, että joku ratsumies kovasti oli tiedustellut Peder Grymiä ja aikonut luostariin.
— Missä hän on?
— Meillä tuvassa… Tahtoo olla yötä.
— Tiedätkö kuka hän on? Sitä mies ei tietänyt.
Kuka se mahtoi olla? Talonpojan puheesta oli Grym luullut voivansa päättää, ettei hän matkustellut hyvissä aikeissa. Ja tämä aika oli kaikille vieraille tuiki sopimaton.
Hetkisen mietittyään heitti Grym pari vahvaa köyttä talonpojan käsivarrelle, antoi portinvartialle käskyn ja läksi talonpojan kanssa matkaan.
Heidän saapuessaan mökille oli jo yö ja vieras makasi olkilyhteen päällä tuvan lattialla.
Miekan hän oli riisunut vyöltään ja asettanut seinää vastaan.
Ensi työkseen otti Grym sen siitä ja sitoi sitte talonpojan avulla nukkuvan kädet; hän teki sen niin taitavasti, ettei vieras herännyt ennenkuin hänen oli mahdoton päästä vapaaksi.
— Mitä tämä merkitsee? huusi hän. — Miksi minä olen köysissä?