— Missä hän on?
— Vankeudessa Jotnisteenissa.
— No, sitte saa kavaltaja pian tuomionsa.
— Siitä tulee hyvä läksy.
— Niin minäkin luulen. Jumala tietää, että minä mieluummin antaisin anteeksi kuin rankaisisin; mutta pehmeys enemmän kehittää kuin estää rikoksia.
— Sen jo näimme Taalaissa.
— Otamme mukaan ainoastaan pari tuhatta miestä; muut saavat mennä
Helsinglantiin ja odottaa minua siellä; emme viivy kauvan.
Päälliköt saivat nyt käskyt; valtioneuvoksista ei kuningas ottanut mukaansa kuin Juhana Turenpojan ja Måns Bryntenpojan. Muut saivat lähteä Helsinglantiin.
He kulkivat Dal jokea pitkin. Kuningas oli mitä parhaimmalla tuulella.
— Nytpä minä johdatan mieleeni, mitä kaikkia ajattelin, kun kerran jalkaisin astelin tätä tietä.