Ja sitte hän seurueelleen kertoi seikkailuistaan.
— Täällä niinkuin kaikkialla, sanoi Juhana herra.
— Olet oikeassa. Rättvikissä olivat lyömäisillään minua kirveellä päähän, kun silitin kaunista tyttöä poskelle. Hän itse minut sitte pelasti.
— Hän ei jäänyt palkatta, puuttui puheeseen Måns Bryntenpoika.
— Minä luin sulhaselle lakia ja lupasin etten ikinä enään iske silmääni tyttöön.
— Kaikkia lupauksia ei tarvitse pitää.
— Mutta minä olen pitänyt sen niin täydellisesti, etten sitte enään koskaan ole rakastunut kehenkään.
— Miksette, jos saan kysyä?
— Luulenpa totisesti siksi, ettei minulla ole ollut aikaa.
— Ehkei myöskään halua, sanoi Juhana.