Nyt vasta kääntyi keskustelu Aarent Pietarinpoikaan, nimittäin kuningas kysyi ja Ingiald vastasi.
Seuraavana päivänä piti kokouksen olla ja jo edeltäkäsin näytti osanottajien luku tulevan suureksi.
Herroja ei tosin ollut paljon, sillä täällä ylämaassa oli vain harvoja herrastiluksia, mutta sitä suurempi oli talonpoikien joukko.
Viime hetkessä antoi kuningas käskyn, että Aarent Pietarinpoika vangittuna tuotaisiin ulos.
Tapansa mukaan puhui Kustaa kansalle ja tänään teki hän sen niin voimakkaasti, että kyyneleet heruivat kuulijain silmiin. Hän kysyi heiltä, luulivatko he todellakin hänen asemaansa niin kadehdittavaksi, ettei hänellä saattaisi olla parempia ja huolettomampia päiviä, jos hän eroaisi hallituksesta.
Epävarmoina katselivat he toisiinsa.
Sitte otti hän vertauksen perheenisästä, jolla on suuri perhe ja paljon palvelijoita, joista jokainen tahtoo kulkea omaa tietänsä, katsomatta yleistä parasta.
— Miten sen isännän on meneteltävä? kysyi hän.
Nyt ymmärsi kansa ja jokainen myönsi kuninkaan olleen oikeassa ja lupasi tulevaisuudessa parantaa tapansa.
— Mutta täällä on meidän joukossamme muuan kavaltaja, sanoi Kustaa, — jonka rikos on sitä suurempi koska hänellä olisi pitänyt olla enemmän järkeä kuin teillä; ja nyt tahdon kuulla, mitä te hänestä arvelette.