Kääpiö katseli häneen tarkkaavaisesti, mutta ei ollut häntä ymmärtävinään.

— Dorotea neiti…

— Pitää minusta.

— Hän on jo kerran tehnyt sinut uskotukseen, hymähti Otto herra.

— Ehkä hän tekee sen useamminkin.

— Jos hän sen tekee ja sinä saatat edistää aikeitani, niin lisään monin kerroin vitjojen arvoa.

Kääpiö suuteli nöyrästi ritarin kättä ja lupasi tehdä mitä suinkin taisi.

— Hän tulee teitä tapaamaan huomenna lähtöaikaan, kertoi hän hiukan myöhemmin.

— Kuinka sinä sen tiedät?

— Siksi että hän kysyi, mihin aikaan lähtö tapahtuu. Jo likeni sekin aika jolloin junkkari Gregori Ulftand ja hänen puolisonsa aikoivat jättää Kallön; siksi seisoi naisten pöytä illalla tyhjänä; kaikkien piti olla läsnä, kun kallisarvoisia myötäjäisiä järjestettiin matkalle.