Otto Krabbe oli tosin toivonut vielä kerran tapaavansa Dorotean, mutta hän ei sen enempää surrut pettymystään, vaan kun hän lääniherran kanssa viimeistä kertaa istui juomapöydän ääressä, kertoi hän hänelle, että työ hänen kartanollaan tästälähin nopeasti tulisi sujumaan eteenpäin; sillä nyt hän varmaan tiesi pian saavansa saattaa kotiin Dorotean morsiamenaan; hän toivoi että Eerik Banér tästälähin pitäisikin häntä likeisenä sukulaisena.

Eerik Banér hämmästyi siihen määrään ettei hän tietänyt mitä vastata, mutta junkkari vain nauroi ja toisti, että hän ja Dorotea jo ovat sopineet keskenään.

Varhaisena aamuna hän läksi; joku siellä tosin liehutti liinastaan, mutta se ei tullut neidin ikkunasta; tai ehkä neiti todellakin oli istunut salissa, jottei myöhästyisi; siinä tapauksessa se totisesti oli suuri todiste hänen rakkaudestaan!

Ritari iski kannukset hevosen kylkiin ja ratsasti sellaista kyytiä, että palvelijat tuskin pysyivät hänen perässään. Hänen piti kiiruhtaa pois, voidakseen sitä pikemmin kiiruhtaa takaisin.

* * * * *

Melkeinpä Iivar Gryn katui paksua pilaansa, vaikkei hän tahtonut sitä myöntää. Nuoli ei ollut edes ihoa raapaissut, mutta se oli pannut hänet pelkäämään jotakin tuntematonta, joka saattoi tapahtua silloin kun sitä vähinten odotti.

Sentähden hän enimmäkseen pysytteli kotona ja selitti Mette rouvalle niin kauvan roikkuneensa hevosen selässä, että nyt tahtoo koettaa, miltä tuntuu astua omilla jaloillaan.

Nuoren parin lähtövalmistukset olivat loppuneet. Sofia rouva kylpi kyynelissä ja otti hellät jäähyväiset omaisiltaan.

Kustaa herra kiitti kaikesta hänen ystävällisyydestään ja toivotti hänelle onnea; mutta kun hän sitte lahjoitti hänelle muutamia ruotsalaisia lauluja, jotka hän häntä varten oli kirjoittanut, niin ei Sofia enää voinut pidättyä, vaan lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä.

Veri karkasi Dorotean kasvoille; töintuskin hän sai pysytyksi tyynen näköisenä. Junkkari Gregori ei myöskään näyttänyt tyytyväiseltä, mutta lääniherra nauroi ja sanoi, että veli ja sisar kyllä saivat syleillä toisiaan, vaikkapa kaksikin kertaa.