Kääpiö katosi, mutta muutaman minuutin perästä hän palasi, kädessään kukkakimppu.
— Kas, nämät otin vangin huoneesta.
Dorotea nousi kiireesti. Ne olivat tuoreita kevätkukkia, varmaankin ne olivat poimitut ruukusta neitojen luhdin ikkunalla.
— Kuka ne on antanut hänelle? kysyi Dorotea mielenliikutuksissaan.
— Sitä hän ei ole kertonut.
— Vai tietääkö hän siis sen?
— Ei mutta hän luulee.
— Mitä hän sitte luulee? kirkaisi tyttö kiivaasti.
— Sitä en uskalla sanoa.
— Mutta minä käsken, ja neiti polki ärtyneesti jalkansa maahan. —
Kenen hän luulee ne antaneen?