— Ehkä isä Ingiald.
Dorotea painoi alas päänsä. Hän uskoi niinkuin kaikki muutkin, että isä Ingiald tiesi sekä olleet että tulevat tapahtumat.
— Mitä ritari tekee? kysyi hän hetken kuluttua.
— Ritari Iivar Gryn on vähä väliä hänen luonaan kertomassa luostareista.
— Mutta onhan hän välistä yksin.
— Silloin hän soittaa ja laulaa tai astuu edestakaisin huoneessaan.
— Entä kukkaset? kysyi neiti hiljaa.
— Kun tänään istuin katolla vastapäätä, näin että hän suuteli niitä.
Neidin pää painui syvästi alas.
— Odota, virkkoi hän, kiirehti pois ja palasi hetkisen perästä, kädessään ruusu.