— Tahdon kuulla sen hänen omasta suustaan.
— Oletko jo mustasukkainen?
— Ehkä; anna minulle kirje.
Lääniherra läksi huoneeseensa ja Dorotea seurasi häntä.
— Sinun täytyy jo tänään antaa se minulle takaisin, huomautti hän.
Tyttö otti kirjeen ja riensi pois.
Hetken perästä, kun Kustaa herra Iivar Grynin kanssa palasi metsältä, tuli kääpiö häntä vastaan.
— Jalo herra, teitä odotetaan tuonne mökkiin järven rannalle.
— Ahdin tytärkö odottaa? kysyi Iivar.
— Lääniherra kai, vastasi Kustaa ja riensi mökkiä kohti. Mutta suuresti hän hämmästyi nähdessään siellä Dorotean, joka ujona ja hämillään hymyili häntä vastaan.