— Ritari kysyi teitä ja minä vastasin, etten tiedä missä olette.
— Etkö nähnyt minun menevän luolaan?
— Näin, mutta en luullut… poika punastui korviin saakka.
— Ei sinua toki sentähden eroiteta palveluksestasi.
— Minä en saa päästää teitä näkyvistäni.
— Sitähän et olekkaan tehnyt, mutta nyt saat kärsiä sentähden että minusta pidät.
— Minä muutan kotiin äidin luo; jos johonkin voitte minua käyttää, niin tiedätte missä olen.
Kustaa otti sileän sormuksen sormestaan.
— Tämä on pieni lahja, sanoi hän, — mutta jos Jumala minua auttaa, niin vaihdan sen parempaan.
Torkel suuteli itkien hänen kättään ja läksi.