Menestys elähytti mieliä ja jo uskalsivat taalalaiset kutsua kansan kokoukseen Arbogaan Eerikinmessunpäivänä (18 p. toukokuuta) keskustelemaan ja päättämään, miten olisi meneteltävä siinä kapinassa, joka on syntynyt "kristillisen uskon asiasta" ja "kellojen tähden".
Tämän kutsun tulee hengen ja tavaran uhalla kulkea nimismiehestä nimismieheen.
Helsinglantilaiset vastasivat, että kyllä he pysyvät uskollisina veljeysliitolle, mutta eivät he turhasta syystä ryhdy vallattomuuksiin, ja Arbogan kokoukseen eivät he suinkaan aio tulla.
Valtakunnan muista maakunnista ei myöskään tullut kansaa, joten kokous meni myttyyn.
Samaan aikaan oli Kustaa määrännyt kokouksen pidettäväksi Vanhassa Upsalassa. Hän saapui sinne useiden valtakunnan neuvoston herrojen seurassa ja asettui suuren sotamiesjoukon saattamana käräjäkummulle, jolta kuninkaalliset tavallisesti puhuivat kansalle.
Sotaväki oli ampumamatkan päässä kokouspaikasta; vainiolle kummun juurelle oli kerääntynyt koko Uplannin rahvas.
Sekä kuningas että hänen herransa olivat kiiltävissä haarniskoissa ja kypäreissä; komeaa oli heitä katsella.
Kuningas ratsasti nyt hiukan ulomma muita ja sanoi, että hän mielellään tahtoisi kiittää talonpoikia uskollisuudesta, jos heihin vaan saattaisi luottaa.
— Miksette menneet herrainpäiville Arbogaan? kysyi hän. —
Långhedenin pohjoispuolella olevat ystävännehän pyysivät.
— Meillä ei ole siellä mitään tekemistä, kuului muuan ääni.