— Jumala varjelkoon minua siitä! Minä vaan mietin kuinka te tulette kestämään matkan vaivat.
— Kestääkö matka kauvan?
— Ehkä monta viikkoa.
— Monta viikkoa! toisti tyttö koneellisesti.
— Ettekö tietänyt sitä?
— Tiesin ainoastaan, että minun täytyy päästä kotiin. Kyyneleet vierivät alas tytön kalpeita poskia.
— Se ainoa ehdotus minkä voin teille tehdä, ei suinkaan ole houkutteleva, lausui Lauri epäillen.
Tyttö katsoi häneen kysyvänä.
— Katsokaa nyt itse ja päättäkää!
Lauri vei hänet koppiin, joka oli luovutettu hänelle ja joka nyt teki entistä vastenmielisemmän vaikutuksen.