— Toista vuodetta en voi teille tarjota.
— Entä te itse?
— Minä makaan täällä ulkopuolella!
Tyttö loi häneen kiitollisen katseen, mutta äkkiä vaihtui se epäluuloiseksi.
— Tahdotteko te tehdä hyvää minulle, jota ette tunne? kysyi hän.
— Tekisin sen mille naiselle tahansa, vaikkapa vanhalle ja rumalle, jos hän olisi avun tarpeessa, vastasi Lauri, vakavasti katsellen tyttöön.
Hänen kasvoilleen lensi polttava puna.
— Miten teidän itsenne käy?
— Toivottavasti hyvin; takkini on lämmin ja pahimmassa tapauksessa voin astella edestakaisin, jotta pysyn lämpimänä.
Tyttö tukahutti nyyhkytyksensä.