— Täällä ei ole ollenkaan paha maata, sanoi hän, mielihyvästä huoaten. — Jollei vaan teidän tarvitsisi kärsiä minun tähteni!
— Hiljaa! sanoi Lauri ja heitti pitkäkseen oven eteen. Hän oli käärinyt vanhan purjeen päänsä alle ja kietonut huopapeitteen ympärilleen.
Juopuneina tulivat ylioppilaat kajuutastaan, käsikädessä laulaen vanhaa kansanlaulua.
Oli jo niin pimeä, etteivät he saattaneet eroittaa esineitä.
— Hitto vieköön, mihin tyttö on joutunut? kysyi muuan heistä, haparoiden käsillään.
— Onko laivuri syönyt hänet?
— Vaiko ruotsalainen?
Vihdoin sotkeutui yksi heistä peitteeseen ja kaatui pitkäkseen Laurin päälle.
Lauri tuuppasi hänet aika kyytiä menemään ja huusi laivuria.
Mutta humala oli tehnyt ylioppilaat rohkeiksi ja pian oli tappelu täydessä vauhdissa.