— Minä kävin tervehtimässä erästä likeistä sukulaisperhettä Lyypekissä; siellä tahdottiin pakoittaa minua avioliittoon henkilön kanssa, jota en voinut kärsiä… Hyvä ystävä hankki minulle valepuvun ja niin tulin tänne… loput te tiedätte.
Lauri piteli yhä käsissään hänen käsiään eikä tyttö ollut yrittänytkään vetää niitä pois. Omituinen tunne oli vallannut heidät molemmat, sielu hiveli sielua ja sanaton kieli kaiutteli säveliään, jotka eivät kuuluneet siksi että henkinen yhteys oli voitolla. Hetkinen vain vielä ja Lauri olisi unohtanut kaikki päätöksensä ja sulkenut hänet syliinsä.
Mutta silloin avautui ovi ja ihastuneina syöksyivät vangit sisään.
— Täällä se kyyhkyspari nyt on!
— Nyt otamme tytön haltuumme!
— Mies saa hyyryn koko elämästään!
Nuija nostettiin Lauria kohti, mutta käsi, joka sitä piteli, oli niin epävarma, että kun Lauri väistyi syrjään, isku kohtasikin erästä ylioppilasta, joka kirkuen lankesi maahan eikä enään päässyt nousemaan.
Kaksi ylioppilasta rupesi nyt kamppailemaan Laurin kanssa ja kolmas koetti kuljettaa Elisabetia kajuuttaan, mutta hän puolustautui urhoollisesti ja puri hyökkääjäänsä käsivarteen niin kovasti, että tämän täytyi päästää hänet irti.
Laivuri näytti kokonaan kadonneen; luultavasti hän oli liitossa ylioppilaiden kanssa.
— Käyköön kuinka tahansa! huudahti vanha Edvin, päästi peräsimen kädestään ja karkasi, veitsi kourassa, miesten kimppuun, jotka hurjasti taistelivat saaliistaan.