Kokinvirkaa hän yhä hoiti ja antoi Elisabetille ruuan luukun kautta, lausuen hänelle samalla muutamia lohdutuksen sanoja. Laivurin syödessä seisoi hän perää pitämässä ja tarkasteli silloin veden liikkeitä.
Seuraavana aamuna irtaantui laiva vihdoin karilta, mutta silloin oli aivan tyyntä, joten laivurin, tahtoen tai vasten tahtoaan, täytyi odottaa Edviniä.
Päivällisaikaan hän tulikin. Hän ei tietänyt kaupungin nimeä, mihin oli jättänyt ylioppilaat. Lääketaiturin haltuun hän vaan oli heidät antanut ja hyvin sairaina he olivat olleet.
Hän lausui tietonsa lyhyesti ja kun laiva oli saatu hinatuksi, palasi hän peräsimen ääreen.
Samana iltana jatkettiin matkaa ja kolmen päivän perästä saapui laiva
Tukholman satamaan.
Lauri oli jo äsken huomannut rannalla kaksi ihmistä, jotka tarkasti katselivat laivaa. Samassa hypähti toinen kannelle ja kysyi:
— Mikä tämän laivan nimi on?
— Sven Conov!
— Onhan täällä eräs nuori henkilö, joka tilasi kajuutan itseään varten?
Laivuri osoitti kajuuttaa.