Mies loi ylpeän katseen Lauriin, joka vaistomaisesti, kaihoavin katsein silmäili samaan suuntaan.
Sinä hetkenä oli ääretön ikävän tunne vallannut Laurin mielen. Viimeisen kerranko hän nyt näkee nuo suloiset kasvot, jotka näiden merkillisten viikkojen aikana ovat käyneet hänelle rakkaammiksi kuin mikään muu maailmassa?
Vieras herra koputti malttamattomasti oveen.
— Elisabet!
Ovi avautui paikalla.
— Veljeni!
Vanhempi herra oli myöskin tullut kannelle.
— Rakas, rakas lapseni! ja hän sulki hänet hellästi syliinsä.
— Isä, jos sinä tietäisit, mitä olen saanut kokea!
— Ehkä ollut merikipeänä! naurahti veli.