Kustaa kuunteli tarkasti, teki muutamia kysymyksiä ja sai niihin selvät ja viisaat vastaukset.
Hän pyysi molempia miehiä syömään päivällistä kanssaan ja tuli sattumalta kysyneeksi, millä laivalla Lauri oli palannut Ruotsiin.
Lauri mainitsi laivan nimen, mutta ei puuttunut kertomaan mitään.
Hyvästi jättäessä kysyi kuningas, tahtooko Lauri ruveta koulumestariksi Upsalaan.
Silloinen koulumestari vastasi nykyistä teologian professoria.
Lauri kiitti ja vastasi, että hän koettaa tulla kuninkaan suuren luottamuksen arvoiseksi.
Hän jätti Tukholman miltei heti ja hänelle alkoi niin kova työ, että sen, jos minkään, olisi pitänyt saada hänen sydänsurunsa haihtumaan.
Kirkolliset asiat olivat mitä kamalimmassa epäjärjestyksessä…
Lutherin opilla oli aivan vähän ystäviä ja vaikka kuningas oli käskenyt, että sitä piti saarnattaman ja opetettaman kouluissa, niin hänen käskyjään ainoastaan muodollisesti noudatettiin. Osaksi pelättiin vielä katolisen opin yliherruutta, osaksi vähensi uusi oppi papin omaa valtaa siihen määrään, että tuskin kukaan pappi tahtoi siihen suostua.
Lauri sai käyttää koko kaunopuheisuutensa lahjaa osoittaakseen opettajille ja nuorille papeille, että Lutherin oppi johtaa valistukseen, parannukseen ja Jumalan oikeaan tuntemiseen, kun sitävastoin katolisuus pitää ihmiset pimeydessä ja panee papit, ei opettajina, vaan herroina ja mahtimiehinä hallitsemaan orjallisia, pimittyneitä ihmisiä.