— Ajatelkaa, sanoi Lauri, — kuinka Kristus opetuslastensa kanssa kulki ympäri maata, opettaen kansaa ei yksin sanoilla, vaan ennen kaikkea töillä.
— Rakkaus Jumalaan ja ihmisiin oli hänen oppinsa perustus. Kuinka tätä oppia noudatetaan?
— Kaikista sodista ovat uskonsodat olleet verisimmät.
— Jumala on antanut ihmiselle järjen; saattaako kukaan inhimillinen olento ymmärtää, että syntein anteeksiantamista voitaisiin ostaa rahalla?
— Salliko Kristus sellaista, kun hän opetuslapsillensa sanoi: "joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat annetut?"
— Hän ravitsi isoovaiset ruumiillisella ravinnolla, ilman että he häneltä sitä pyysivät.
— Meidän aikanamme nylkevät papit ja munkit kansaa, itse eläen ylellisesti.
— Meidän täytyy palata Kristuksen totiseen oppiin; en tarjoa teille kultaa enkä hopeaa, vaan itsekieltäymystä, työtä ja vaivaa Kristuksen tähden; mutta täällä maan päällä on meillä tieto siitä, että olemme velvollisuutemme täyttäneet ja tuolla ylhäällä odottaa meitä palkka, jonka Herra itse on luvannut uskollisille työmiehilleen.
Laurilla oli erittäin sointuisa ääni; sitäpaitsi käytti hän kieltä, joka oli "niin täydellisen kaunista", sanoo Svedberg, "etten edes luule että patriarkkojen kieli, jota Jumala puhui heille ja jota he puhuivat Jumalalle, ja jolla kielellä Jumalan sana ensinnä kirjoitettiin, oli täydellisempää".
Sentähden sai Lauri aluksi paljon seuralaisia ja uskonpuhdistuksen asia näytti tämän uuden koulumestarin kautta edistyvän nopein askelin.