Mutta neiti ei parantunut.
Silloin rouva Brigitta salaa kutsui luokseen kuuluisan noitaämmän ja lupasi hänelle suuren summan rahaa, jos hän saattaisi sanoa, mikä hänen tytärtään vaivaa.
Kaisa muori tahtoi kahdenkesken puhutella neitiä; näkymättömänä
Brigitta rouva kyllä saisi olla läsnä, mutta ei muuten.
Elisabet oli Laurilta saanut lainaksi useita Lutherin kirjoituksia. Hän ei ollut jättänyt niitä takaisin ja siitä hän iloitsi; sillä ne olivat ikäänkuin yhdyssiteenä heidän välillään ja salaa hän niitä lueskeli päiväkaudet.
Siinä työssä hän oli silloinkin, kun vieras ääni kysyi, saako tulla sisään.
Kysymys oli hänelle odottamaton, sentähden hän kiireesti piiloitti kirjat pöydällä seisovaan rasiaan.
Ovi avautui ja nainen astui sisään.
Polttava puna Elisabetin poskilla ja liike, jonka hän oli tehnyt rasiaan päin, kyllä herätti Kaisa muorin huomion, mutta hän oli viisas eikä lausunut sanaakaan.
— Saanko tulla? kysyi hän epävarmasti.
Elisabet tunsi naisen ja käsitti, että Brigitta rouva oli lähettänyt hänet.