Samassa tuli palvelija ilmoittamaan, että kansleri ja hänen seuralaisensa ovat saapuneet.
— Kansleri saa odottaa, mutta hänen seuralaisensa tulkoon paikalla tänne.
Palvelija läksi ja Elisabet silmäili pelästyneenä ja kysyvänä kuninkaaseen.
— Minuun kovasti koskee, jos annat hänelle rukkaset, lausui kuningas vakavasti.
— Anteeksi, mutta minä en voi menetellä toisin, vastasi tyttö, tuskallisesti vavisten.
Samassa avautui ovi ja vieras mies astui sisään.
Elisabet oli kääntynyt pois, mutta joko hän tunsi askeleet tai aavisti kuka tulija oli; henkeä pidätellen seisoi hän, liikkumattomana tuijottaen eteensä.
Laurin hämmästys oli yhtä suuri. Hän tunsi hänet paikalla, mutta hän luuli joutuneensa näköhäiriön valtaan.
Kustaa tarttui Elisabetin käteen.
— No, katso toki häntä, sanoi hän.