— Hän on siis suostunut?
— Kyllä, niinkuin alamaisen tulee.
Itse kuninkaan täytyi muistuttaa Elisabetille, että hän menisi pukeutumaan päivällisille.
— Sillaikaa juttelen minä Laurin kanssa, virkkoi hän, — jos hän vaan on tavattavissa.
Lauri oli ylen onnellinen.
— Melkein pelkään, etten oikein voi kantaa onneani, sanoi hän.
— Tyttö sen tekee paremmin kuin sinä.
— No, minä opin sitte häneltä.
Mutta hetkisen perästä hän jo vilkkaasti puhui siitä miten yliopisto-oloja olisi kehitettävä, sillä tästälähin aikoi hän ryhtyä työhön koko voimallaan.
— Pelkään, että tähän saakka olen ollut itsekäs, lausui hän, — vastoin tahtoani olen ajatellut häntä.