Ennen päivällistä esitteli kuningas tytön vanhemmille vävyn, jonka hän heille oli määrännyt. Varmaankaan eivät he itse olisi häntä valinneet, mutta kuninkaan valintaa ei käynyt moittiminen.
Pöydässä istui kuningas kihlatuiden välissä ja esitti itse heidän maljansa, toivomuksella, että kaikki morsiamet Ruotsissa kunniapäivänään näyttäisivät niin onnellisilta kuin Elisabet Matiaksentytär.
Seuraavana keväänä piti kuningas itse heille häät. Lauri olisi tahtonut viettää ne kaikessa hiljaisuudessa ja vaatimattomuudessa, mutta kuningas arveli, että alettakoon vain ajoissa puhua tulevasta arkkipiispasta.
Lauri ja monet muut pitivät sitä vaan leikintekona.
— Jumalan kiitos, ettet ole arkkipiispa, sanoi hänelle Elisabet; — yliopiston rehtorilta voi riittää jokunen vapaa hetki vaimon osaksi; arkkipiispa ehkä saisi salata vaimonsa maailmalta.
4.
PETTYMYS.
Niinkuin tiedämme ei kuningas Kustaa itse pitänyt kiirettä naima-asioissa. Hän ei ollut kehenkään rakastunut ja jos kotielämän sulo joskus väikkyikin hänen mielessään, niin oli hänellä siksi paljon työtä, että se työnsi syrjään kaikki hänen yksityiset toiveensa.
Mutta hän ei enään ollut nuori ja hänen täytyi ajatella perintöjärjestystä.
Tulla uuden kuningassuvun kantaisäksi! Siinä oli suuri viehätys. Kustaa tunsi, että hänellä on paljon suuria ajatuksia ja suunnitelmia, jotka hän voi jättää perinnöksi pojilleen.