Itse asetti kuningas neljänneksi ehdokkaaksi kansleri Lauri Antinpojan. Mutta kaikki tiesivät, ketä kuningas tahtoi ja niin suuri oli jo hänen valtansa, että kaikki siihen mukautuivat.
Piispa sai neljä ääntä, dekaani kolme, kansleri neljätoista, ja mestari Lauri kaikki muut äänet eli noin sataviisikymmentä.
Vaalin päätyttyä lähetettiin neljä etevintä pappia kuninkaan luo ilmoittamaan miten oli käynyt.
Kuningas vahvisti paikalla vaalin.
Tietysti tämä vaali koko maassa herätti tavatonta huomiota.
Kuka oli Lauri Pietarinpoika? Mitä oli hän tehnyt Ruotsin kirkon hyväksi, joka olisi oikeuttanut häntä sellaiseen kunniavirkaan?
Vanhassa kirkkohistoriassa sanotaan: "kirkon häpeäksi ja pilkaksi on vanhan Johannes Magnusin sijaan, jonka kuningas oli tunnustanut ja jota ei vielä asianmukaisesti oltu eroitettu, pantu toinen piispa, ja tämä on Lauri Pietarinpoika.
"Sen pahan kerettiläisen Olavin veli, kokematon, nuori, vasta koulunpenkiltä ja patukan alta päässyt mies; ja ilman oikeutta, järjestystä ja vahvistusta on hän pantu käskemään piispoja, jotka paavi vihki."
Vanhat liitteet vapisivat, vuosisatojen taitavasti kokoama rakennus oli vaarassa, piispojen, pappien ja munkkien yhteiset voimat eivät näyttäneet riittävän pitämään sitä pystyssä.
Mikä on syynä tähän?