Itse nousi Kristian maihin Opslon luona marraskuun 5 p:nä ja ilmoitti heti Trondhjemiin Kustaa Trollelle tulostaan.
Jo seuraavana päivänä toimitti hän Norjan kansalle kehoituksen että se liittyisi hänen joukkoihinsa.
Ja Opslossa oli hänellä todellakin ilo ottaa vastaan uskollisuusvala kahdelta piispalta ja useilta maallisilta herroilta.
Kustaa Trollen ahkeroiminen näytti todellakin kantavan hedelmiä; marraskuun 29 p:nä irtisanoi norjalainen valtakunnanneuvosto julkisesti kuningas Fredrikille vannomansa uskollisuuden ja kuuliaisuuden valan.
Ainoastaan Bergenin piispa ja Bergenshusin, Aggerhusin ja Bohusin linnanpäälliköt pysyivät kuningas Fredrikille uskollisina.
Kristian itse läksi nyt Aggerhusia vastaan ja Ture Jönsinpoika ryntäsi Vikeniin sekä piiritti Bohusin.
Ture herra toisti toistamistaan, että hän 2,000—3,000 miehellä valloittaa koko Ruotsin.
Olofsborgin linna, jota Åke Claesson puolusti, valloitettiin ja poltettiin; Åke herra itse ammuttiin.
Kustaa Trolle, Ture Jönsinpoika ja piispa Maunu Haraldinpoika lähettivät yhtämittaa Ruotsiin kirjeitä, joissa kiihkeästi kehoitettiin herroja valloittamaan takaisin kadotettu vapaus. Rauha ei vielä ollut läheskään palautettu useihin maakuntiin, joten Kustaata uhkaava vaara näytti aika suurelta, varsinkin koska Kristian ensinnä aikoi kääntyä Ruotsin kimppuun.
Mutta vaaran uhatessa oli Kustaakin aina voimakkaimmillaan ja tarmokkaimmillaan.