— Ruotsalaiset tulevat! huudettiin.
Kuningas Kristian nousi silloin torniin. Hän tahtoi ensin nähdä heidät kaukaa.
Mutta kun hän palasi, hehkui viha hänen kasvoillansa ja silmät säihkyivät.
— Kutsukaa Ture Jönsinpoika tänne! kiljaisi hän. Ture herra tuli täyttä laukkaa, luullen, että rynnäkkö oli kysymyksessä.
Mutta kuningas viittasi ruotsalaisia ja virkkoi äänellä, joka vapisi vihasta:
— Sinä olet pettänyt minut, herra Ture, sillä sinä sanoit, ettei Ruotsissa ole sotureja. Mitä nuo ovat, jotka tuolla näen? Lienevätkö he akkaväkeä?
Sitte käänsi hän hänelle selkänsä ja läksi.
Seuraavana päivänä löydettiin Ture herra päättömänä Kongelfin kadulta.
Siihen hänen elämänsä loppui.
Nyt ei Kristian voinut turvautua kuin itseensä. Ja yhtä voimakkaiksi kuin hänen tahtonsa oli tullut, terästyivät hänen tekonsa.