Hän ryhtyi työhön todenteolla ja siinä auttoivat häntä suuresti hänen hyvät paikallistietonsa.
Hän asetti väkensä neliöön pienen joen taakse; hän tiesi nimittäin, ettei se koskaan mene kovaan jäähän.
Virta jäi hänen oikealle puolelleen.
Itse hän etevimpine miehineen asettui kappaleen matkan päähän, kahden vuoren välille.
Ruotsalaiset eivät tunteneet tuon pienen joen harvinaisia jäätymissuhteita, vaan luulivat sen jään kantavan yhtä hyvin kuin virran, ja koska he näkivät viholliset toisella puolella, marssivat he rohkeasti eteenpäin.
Mutta silloin edellimäiset, sekä hevoset että miehet, upposivat jään alle ja hukkuivat. Syntyi hirveä epäjärjestys.
Jälemmät miehistä tahtoivat tietysti kääntyä takaisin, mutta silloin pani Kristian liikkeelle kaikki tykkinsä ja ruotsalaiset kärsivät suuren tappion.
He vetäytyivät silloin takaisin Lödöseen.
Kristian meni nyt virran yli, loittoni hiukan Bohusista ja pystytti leirinsä Skeplandan kirkon luo.
Sieltä lähetti hän sotamiehiä kaikkiin suuntiin hankkimaan ruokavaroja.