Mutta aiotut ryöstöt eivät tuottaneet Kristianin miehille suurtakaan hyötyä.
Ruotsalaiset hyökkäsivät heidän niskaansa ja "hakkasivat heitä niin perinpohjaisesti", sanoo kronikka, että ani harva heistä pääsi eheänä takaisin.
Mutta kun ruotsalaiset olivat ryöstäneet ruokatavarat, joutui Kristian suureen hätään. Nälkä ja kylmä synnytti tauteja ja suuri osa hänen väkeään kuoli. Hänen täytyi sentähden jättää Skeplanda ja palata Opslohon. Mutta silloin oli hänen sotavoimansa kutistunut 2,000 mieheen.
Siellä viipyi hän muutamia kuukausia, eläen toimettomuudessa ja vaatien, että hänelle osoitettaisiin kuninkaallista kunnioitusta.
Ruotsille ja Kustaalle koitti nyt levollisempi aika ja jokainen odotti kevättä.
Vihdoin saapui muutamia tanskalaisia laivoja; ne yhtyivät lyypekkiläiseen laivastoon ja purjehtivat Aggerhusiin. Siellä ottivat ne viisi Kristianin parasta sotalaivaa, jotka, jäätyneinä talvileirisatamaansa, auttoivat Aggerhusia tuoden sille miehistöä, ruokavaroja ja sotavarustuksia.
Sitte valmistettiin Tanskasta hyvin miehitetty laivasto lähtemään Norjaan. Hansakaupungit lähettivät myöskin useita laivoja ja ylipäällikkönä oli Odensen piispa Knut Gyllenstjerna.
Tämä herra sai rajattoman valtakirjan toimia niinkuin jos kuningas itse olisi läsnä.
Sen ajan piispat olivat useimmiten parempia sotureja kuin piispoja, mutta saamme nähdä miten erinomaisesti Knut Gyllenstjerna ymmärsi yhdistää persoonaansa näiden molempien ominaisuudet.
Toukokuun 7 p:nä saapui piispa Opslohon. Kuningas Kristianin leiri oli kaupungin ulkopuolella ja sieltä saattoi hän nähdä, miten hänen laivojansa satamassa poltettiin ja kuinka kipunat sieltä lentelivät makasiineihin ja ranta-aittoihin, sytyttäen ne tuleen.