Hän iloitsi siitä, että oli kääntynyt takaisin katoliseen uskoon, sillä hänellä oli monta anekirjaa ja hän oli ostanut satoja messuja; toki niiden olisi pitänyt pestä hänet puhtaaksi? Ehkä hänen kärsimyksensä olivatkin vain sairaaloisia mielikuvia, hänelle, kolmen valtakunnan kuninkaalle, kun oli tehty niin kamalaa vääryyttä!
Ja päivät vierivät loppumattomana kiertokulkuna. Vuosien kestäessä kuluttivat hänen askeleensa polkuja kivilattiaan ja hänen sormensa uurteen kivipöytään, jolla hän piteli kättään, lakkaamatta astellessaan pöydän ympäri.
Monta vuotta eli kuningas Kristian kuin elävältä haudattuna. Ja huhu hänestä kiersi maat, mantereet, herättäen suurta huomiota.
Uskonpuhdistaja Luther rukoili hänen puolestaan, kehoittaen kuningas Fredrikiä Kristuksen esimerkin mukaan armahtamaan vihamiestään; olihan hän luottaen uskoutunut hänen huomaansa, ei vihollisena, vaan tuhlaajapoikana.
Mutta varsinkin suuttuivat Kristianin entiset liittolaiset hänen kovasta kohtalostaan, ja saattaakseen Tanskan maailman silmissä häpeämään petollista menettelyään, julkaisivat he kaikki Kristianin kanssa tehdyt sopimukset. Ja kymmenen vuotta myöhemmin haastettiin Knut Gyllenstjerna Viborgin oikeuteen vastaamaan teoistaan. Poistaakseen häpeän varjon Tanskan kuninkaan persoonasta, täytyi hänen julkisesti antaa väärä selitys, että Kristian oli rikkonut sovitut ehdot.
Mutta jo sitä ennen olivat sekä kuningas Fredrik että hänen seuraajansa, Kristian III, antaneet Tanskan ja Holsteinin aatelistolle kirjallisen sitoumuksen, ettei Kristian koskaan pääsisi vankeudestaan. Vasta v. 1544, kun Kristian III Speyerissä sopi Kaarle V kanssa, lievennettiin, jälkimäisen pyynnöstä, onnettoman vangin rangaistusta jossakin määrin, siis 12 vuotta siitä, kuin hänet suljettiin vankeuteen.
Mutta Sönderborgia ei hän saanut jättää ennenkuin v. 1549.
Silloin olivat vuodet ja kova vankeus tappaneet hänestä kaiken voiman ja kääntäneet hänen mielensä pois maailman turhuudesta. Kuningas Fredrik oli silloin kuollut ja hänen poikansa heltyi päästämään raihnaan ukon siteet.
Hän muutti Kallundborgin linnaan, jonka lääni ynnä Samsö annettiin hänelle eläkkeeksi.
Hän sai nyt enemmän vapautta, saattoi metsästää ja kalastaa, jos tahtoi.