Kuningas Kristian rupesi rakastamaan tuota sokeaa, sävyisää ukkoa ja kohteli häntä niin ystävällisesti ja huomaavasti että vanhus sydämellisesti häneen kiintyi.
Vuonna 1559 kuoli hallitseva kuningas.
Kristian itki silloin katkerasti ja rukoili, luultavasti ensi kerran eläessään, Jumalaa, että hän hänet päästäisi tästä maailmasta. Ja Jumala kuuli hänen rukouksensa.
Hän eli ainoastaan muutamia päiviä kauvemmin kuin kuningas.
* * * * *
Yhteensä hänen vankeusaikaansa kesti seitsemäntoista vuotta.
Palaamme nyt Ruotsiin.
Kuningas loukkaantui suuresti siitä, että tanskalaiset, häneltä kysymättä, olivat tehneet sopimuksen Kristianin kanssa.
Ja olihan hänellä syytä harmitella, kun piispat Trolle ja Haraldinpoika yhä saivat nauttia Tanskan suojelusta. Hän rupesi nyt ankarasti vaatimaan, että heidät jätettäisiin hänen haltuunsa ja herrat huomasivat parhaaksi paeta herttua Albrekt Meklenburgilaisen turviin.
Vahvistaakseen Ruotsin ja Tanskan välistä hyvää sopua, lahjoitti Kustaa Tanskan kruunulle omistusoikeutensa Vikeniin, joka vielä olisi kestänyt neljä vuotta ja sai sensijaan 1200 täysipainoista, hyvää reiniläistä guldenia, jotka määräajan kuluessa olivat jätettävät lyypekkiläisen Herman Sijkmanin käsiin, jotta hän toisi ne perille.